Kunpa jo olisikin! Tavallinen arki, edes lähellä normaalia oleva elämä olisi parasta mitä juuri nyt eniten kaipaa. Se toisi nykyelämään tervetullutta vaihtelua…
Vihdoinkin Maanantai on suomeksi juuri ilmestyneen kirjan nimi, tekijänä Petter A. Stordalen*. Enpä olisi osannut odottaa hänen kirjaltaan lukuelämystä, joka yhtä aikaa yllättää, ajatteluttaa ja kääntää monet asiat riemastuttavasti nurinniskoin. Ja saa hetkeksi unohtamaan muutaman ympärillä vallitsevan tosiasian.
Tiesin toki Stordalenin, ja oli minulla hänestä vankka käsityskin olemassa: vähän hullu, arogantti norjalainen miljonääri, jolla on hotelleja ympäriinsä. Sisukas tavoitteissaan, siitä osoituksena Helsingin Jätkäsaaren Clarion hotelli – en muuten pidä sen ulkonäöstä (jos asuisin talossa, rakastaisin kyllä näköalaa).
Kirjassa on kymmenen elämänohjetta, ehkä yllättävin on seiska: Pidä huolta että olet aina huoneen tyhmin. – Ei mikään pieni vaatimus kenenkään itseluottamukselle! – Periaate toteutuu konkreettisesti kirjankin kohdalla toisen tekijän mukanaololla. Ole-Martin Ihle on oikea kirjailija, ja hyvä onkin, hänen nimeään ei tosin näy kannessa.
Tartun nyt kuitenkin tässä kuutoseen. Älä lue niin paljon lehtiä. Ilahduin ohjeesta. Joku muukin ajattelee samoin kuin itse: parasta hetkeä päivästään, aamua ei kannata uhrata ikävien asioiden lukemiselle, ikäviä uutisiahan lehdet ovat täynnä, ne kun myyvät. Hyvä asia ei ole uutinen, ei niissä ole mitään yllättävää, hyvät muutokset kehittyvät vähitellen.
* Meitä pommitetaan heräämisestä nukkumaanmenoon asti. Ja se on vahingollista. Tutkimukset osoittavat, että negatiivisille uutisille liikaa altistetut ihmiset alkavat tuntea itsensä voimattomiksi. Heihin kehittyy eräänlainen opittu pessimisti. – Ja se tarttuu. – Kun kaikki näyttää olevan menossa väärään suuntaan, tuntuu mahdottomalta saada aikaan ylipäänsä mitään.
Meillä on sanonta, olisikohan suomalaista perua: Pessimisti ei pety. – Tavoitteena aika vaatimaton.
Suomessa on kehitteillä ainutlaatuisen lupaava koronarokote! Se jos mikä on hyvä uutinen. Se viimeistään tuo helpotuksen meille ja ties mikä edistysaskel se on pandemian ja pandemioiden hallinnassa maailmanlaajuisestikin. Yksi suihkaus nenään, kuulostaa helpolta, verrattuna seipäänmittaisiin neuloihin, joita TV-kanavat heiluttelevat kuvituksissaan päivästä toiseen. – Miksi media ei ole tarmokkaammin rummuttanut rahoituksen perään – missä valtio! -niin että rokote olisi saatu nopeasti markkinoille! Nyt se on aikaisintaan vuodenvaihteessa.
Tämän päivän isoin uutinen tuntuu olevan pääministerin varmasti hyvää tarkoittava lausahdus: Voi olla, että tämä ei edes ole mikään maraton, vaan me olemme tässä tilanteessa vielä vuosia. – Minusta me ansaitsisimme kiitokset tähänastisista talkoistamme ja rohkaisua seuraavaan tarvittavaan rutistukseen. Olemme joka tapauksessa menossa parempaan tilapäisestä takapakista huolimatta ja siksi talkoot jatkuvat. Me onnistumme!
Olen huomannut, että päivä on enemmän omani ja olen energisempi, jos aamulla vain nopeasti selaan lehdet tai silmäilen otsakkeet verkosta, ja luen vasta illalla lehdistä ne uutiset, jotka vielä tuntuvat tärkeiltä eivätkä häiritse yöuntani. – Lehdet kirjoittavat mitä haluavat, minä valitsen mitä ja milloin luen.
Maanantaita odotellessa. Ja oikein hyvää viikonloppua sitä ennen
Mari Aulanko