Tärkeille asioille on aina aikaa

Jos sinulla on riittävästi aikaa, ei koskaan kiire eikä mikään tekemisesi ole  myöhässä, olet harvinaninen poikkeus! hyppää tämän tekstin yli.

Me muut ihmettelemme turvonneiden kalentereidemma kanssa ajan vähyyttä; miten se edes on mahdollista! Koskaan ennen  ei ole ollut niin paljon aikaa säästäviä vempaimia kotona ja työssä. Ja onhan meillä elegantteja ajanhallinta- ja kalenterointitekniikoitakin, mutta ne taitavat olla kuin ummetuslääke, päästävät vain hetkeksi pälkähästä.

Meillä on harha; me kuvittelemme voivamme hallita aikaa. Se ei onnistu. Edes maailman etevimmät fyysikot eivät ole yhtä mieltä siitä, mitä aika on. Sen on kuitenkin jokainen itsekin kokenut, että aika venyy ja kutistuu, miten milloinkin; odottavan aika on pitkä ja välillä aika lentää kuin siivillä. Ja toisilla sitä tuntuu olevan enemmän. Entäs kun joku on aina myöhässä varttitunnin, mistä se johtuu? Onko se äidin syy, olisiko lapsen pitänyt syntyä vartti aiemmin. – Ajoissa perilläolo pitää varmistaa lähtiessä, se harvoin onnistu loppupäässä, vaikka juoksisi kuinka lujaa.

On meillä toinenkin harha. Me jaamme ajan kahteen osaan: työaika ja vapaa-aika. Kuinkahan monella vapaa-aika mahtaa olla vapaa-aikaa? Työn ulkopuolinen elämä on yksityisaikaa, johon sisältyy paljon työtä,  vastuita ja velvollisuuksia ja jos oikein hyvin käy, yksityisajasta pieni osa on omaa aikaa.

Kolmas harha: kuvittelemme, että kaikki sujuu aina optimaalisen hyvin ja varaamamme aika riittää. Tekemiseen varattu aika saattaisi riittääkin, jos siihen ei tulisi keskeytyksiä. Puhelimeen vastaaminen, juuri tulleen meilin vilkaisu äänimerkin houkuttelemana – ehkä harhautuminen siihen vastaamaankin… keskeytyksistä takaisin työrytmiin pääsy kestää minuuttitolkulla. Emme myöskään varaa riittävästi aikaa siirtymiin. Aivomme tarvitsevat pienen lepohetken tehtävästä toiseen siirtymisen välille toimiakseen hyvin. – Myös fyysisen itsemme siirtäminen paikasta toiseen sisältää usein yllätyksiä, ikään kuin ruuhka, puhjennut rengas tai kulkuvälineen myöhästyminen olisivat harvinaisia.

Neljäs harha: kun rakennan tiukan kalenterin, se kertonee muillekin että olen tärkeä henkilö? Ja ainakin se estää minkään ikävän tapahtuman tulemasta elämääni, koska kalenteriini ei  kerta kaikkiaan enää mahdu mitään ylimääräistä: ei sairautta, ei onnettomuuksia, ei kuolemaa, ei minkäänlaisia yllättäviä asioita. Ei muuten iloisia yllätyksiäkään.

Mutta; jos ei ole aikaa esimerkiksi omasta hyvinvoinnistaan huolehtimiseen, pitää varata aikaa sairastamiseen.

Kokeile näitä:

  • lakkaa käyttämästä kiire-sanaa. Ajattele ja sano mieluummin olevasi varattu
  • kun on kiire, ajattele ehtiväsi, koska sinulla on vielä kymmenen minuuttia aikaa. – Jos sanot enää, se aiheuttaa hermostumisen, et pysty keskittymään, seurauksena sutta ja sekundaa, eikä virheiden tekemiseen todellakaan olisi aikaa
  • jos joku kysyy sinulta vaikkapa palaveriaikaa, joka kiristäisi aikataulusi hengästyttäväksi, kerro hänelle että sinulla on siinä jo ”muuta”. Harva kysyy, mitä muuta.
  • on ylellistä lähteä ajoissa liikkeelle.

Ihminen rakentaa vankilansa ristikot itse – kellosta ja kalenterista, suorituksista ja loputtomista velvollisuuksista. Onneksi myös vapauden avain on omassa taskussa.

Me emme voi hallita aikaa, se viis veisaa meidän yrityksistämme. Mutta: me voimme itse hallita itsemme ajassa omilla valinnoillamme.

Tärkeille asioille on aina aikaa, jos niin haluan.